Bowtie Racing historiaa. 79 Corvette
Ainoa maahantuojan kautta suomeen tullut 1979 vette.
Ostohetkellä noin 140t km ajettu ja ensimmäiseltä omistajalta. Auto oli todella hienossa kunnossa ja huollettu säännöllisesti Metro-Autossa.
Varusteina F-41 sportalusta, nahkapenkit ja L-82 highperf-moottori + TH350. Mikä parasta ei rumaa ja painavaa ilmastointilaitetta! Eli juuri oikeaa Corvette asennetta ilman turhia varusteita.
Ostettuani auton kului loppukesä ajellessa ja tutustuessa silloin niin ihmeelliseen autoon kuin Corvetteen.
Vanteina oli Compomotiven kevyet rihvilät ja Comp tat. Kiihtyvyys oli pienoinen pettymys ja vaihteisto kaikkea muuta kuin sopiva Corvetteen (oikeastaan 3 vaihteiset automaattivaihteistot eivät sovi mielestäni mihinkään autoon). Syksyn tullessa pakattiin auto talliin ja tilattiin kaikki alkuperäiset GM-osat jotka tarvittiin manuaali-konversioon. Hommaa helpotti kovasti koska automaattivaihteisessa autossa on irtipultattava vaihteistopalkki.
Suurimmat muutokset olivat kytkinpolkimenakselin läpivienti, vaihteistotunneliin shifterin läpiviennin teko ja automaatin reiän umpeen laminointi sekä rungosta puuttuvan Z-vivun vastakappaleen hommaminen. Tämä runkoon hitsattu braketti saatiin Floridan matkalla paikallisesta vetteromiksesta.
Moottori avattiin ja todettiin virheettömäksi (140t km ajettu syntettisillä) padaksi, jolle riitti vain hoonaus. Alkuperäinen valuakseli ja "pink" veivit menivät vaihtoon. Usasta roudasin GM uuden nitratun teräsakselin ja Croverin teräskanget. Kaikki pultit vaihdettiin Milodonin pinnoiksi ja kansiksi tulivat Brodixin "street" kannet. Tämä osoittautui myöhemmin virheeksi kuten myös nokka-akselin valinta. Imusarjana käytin alkuperäistä GM L82 alumiini kaksitasoa.
Kyyti ei vastannut odotuksia ja kesän ajeluiden jälkeen kansiksi vaihdoin Brodixin Track 1 kannet ja Edelbrockin uutukaisen RPM imusarjan ja RPM nokan. Nyt alkoi todella kulkemaan.
Voimaa tuntui olevan todella hyvin. Tätä tuli todisteltua usein "Helsinki open" kapinoissa legendaarisella Konalan suoralla, toiminta oli kohtuu hyvin järjestettyä, kaavioineen kaikkineen. Shellin pihassa innokkaimmat ruuvasivat slicksit alle. Tuolloin myös ilokaasu oli sallittua kadulle. Väitän että useampi kympin aika ajettiin niissä kisoissa.
Paras muisto on kun sain pidettyä koko matkan oranssia hemi cudaa takana, ihan kohtuu suorite silloisella osaamisella tehdyllä tekniikalla ja pidolla.
Mitäs sille sitten kävikään? Hyväuskoisena ja kavereihin luottavaisena lainasin auton silloiselle hyvälle ystävälleni Mikalle, jolle tuntui olevan iso asia päästä kerran duuniin Corvetella. Kesti 45 minuuttia ja sain soiton että autosta ei kovin paljon ole jäljellä Lauttasaaren sillalla kaiteiden välissä... Ja tietenkin oltiin sovittu ettei ideana ollut ehtiä ennätys ajassa sorvin ääreen.
Kone kiersi puhtaasti 7000 ja rähisi todella hienosti 2,5"tuplaputkistolla ja flowmasterin 40 sarjan vaimentimilla.
Lähtöä en koskaan ehtinyt tuolla autollla opettelemaan joten otin varman päälle 3000 kelloon ja vasen jalkasivuun, kakkonen sutien 7000 kohdalla ja vasta sitten alkoi pitoa löytymään... En olisi varmaan koskaan myynyt ko vetteä.
Ankea juttu, varsinkin kun kaverin puolelta jäi jälkipyykki hoitamatta. Tästä opin kerralla etten koskaan autoa lainaa. Hyvä pitää jokaisen mielessä.
Lisää kuvia - More Pictures